tiistai 25. lokakuuta 2016

Vielä kerran

Hei!

Hiljaiseloa yli puoli vuotta, huh hei. Bloggaaminen pyöri mielessä kesän aikana, mutta ikinä ei ollut tarpeeksi fiilistä ryhtyä kuvaamaan ja kirjoittamaan. Fiilis alkaa palailla, ja ajattelin jouduttaa prosessia uudella nimellä, blogialustalla ja tausta-ajatuksella.

Varpuja on uusi alku puhtaalta pöydältä. Kiitos Yarndlin lukijoille, tervetuloa seuraamaan uutta muistikirjaani:


Varpuja (http://varpuja.wordpress.com)

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Virkatut matot #keväänkeskeneräiset

Lähdin viime kuussa mukaan haasteeseen, jossa tyhjennetään kodin nurkat niitä pölyttävistä ikuisuusprojekteista. Nyt Kevään keskeneräiset -haasteen osa 1/4 on saatu päätökseen! Kuten aiemmin kirjoitin, kolme kiloa ontelokudetta on pölyttynyt (ja pölyttänyt) olohuoneen nurkassa loppukesästä alkaen. Kokeilin monenlaista mallia ja em. postauksessa nähty salmiakkikuvioinen alku pääsi pisimmälle. Kuvio ei kuitenkaan tuntunut omalta, ja niin koko työ jäi kesken.

Höhöh, pitäisikö reilun viiden vuoden vetkuttelun jälkeen repiä teipit irti peilistä?
Uusi yritys, uusi malli. Yritin ensin nyhrätä monessa blogissa näkemääni Aura-mattoa, mutta aloitettuani alusta neljä kertaa päätin luovuttaa. En ymmärrä, missä teen väärin, mutta en kerta kaikkiaan saa upotettua 3. kerrokselle niin montaa pylvästä kuin ohje edellyttää.


Otin ohjat omiin käsiini ja väänsin ohjeen omasta päästä. Toistuvasti sitäkin sai olla viilaamassa, mutta ei haitannut - olen onnistunut tekemään kaksi käyttökelpoista mattoa ihan itse! Kyllähän lopputuloksessa Auran reikäkuvion vaikutus näkyy, mutta eikös se näin ole, että matkiminen on imartelun korkein muoto?

Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, erilaiset kokeilut saivat aiemmat mattoversiot kupruilemaan ja kipristymään - miten työssä voi olla samaan aikaan liikaa ja liian vähän silmukoita?! Vähän nämä lopullisetkin matot meinaavat kipristellä ja kupristella, mutta minun silmääni se ei (vielä) häiritse eli näillä mennään nyt!


Toisessa matossa on vain sisus ja ulkoreuna valkoisella, toisessa on lisäksi reikäkerrosten välissä yksi valkoinen kerros. Näin ne saavat jäädä: sen lisäksi, ettei purkaminen suuresti enää innosta, raidallinen miellyttää enemmän Jonin silmää ja raidaton minun, eli saimme molemmat mieleisemme maton.

Matot tehty Lilli-ontelokuteesta, koukku 10mm. Halkaisija 67cm, beigeä kudetta kului 655g, valkeaa 332g (raidallisen maton kulutus; raidattomaan meni tieten sitten vähän enemmän beigeä ja vähän vähemmän valkoista).

Note to self: älä jätä ontelokudevyyhtiä kerimättä puoleksi vuodeksi. Maton virkkaisi setvimiseen kuluvassa ajassa.
Seuraavaksi tartun alpakkapaitaan ja teen siitä itselleni tukalan kuuman villapaidan viimeisiä pakkaspäiviä varten! Miten muiden haasteet etenevät?

torstai 25. helmikuuta 2016

Saniaissukat

Lempeitä saniaisenlehtiä lämmittämään nilkkoja ja porkkananoranssia piristämään isojen lumihiutaleiden täyttämiä päiviä, eli ohuet ja hempeät saniassukat isotädilleni Leilalle.


Kärjestä varteen neulotut sukat, koko 41, silmukkamäärä 72, mallikertoja 16, sukan suussa kierrejoustinta. Suu ei päätellessä lörpsähtänyt eikä jäänyt liian kireäksi vaan on juuri täydellinen, juhlan paikka siis! Kärjestä tuli hauskan mallinen, tuollainen pyöreä, kun loin normaalin 6-8 silmukan sijaan 12 silmukkaa - toivottavasti istuvuus on hyvä. Kuvio on Ullaneuleen Saniaissukkien ohjeesta. Lankana Louhittaren luolan Väinämöinen, puikot 2,5.


Nyt aion pitää pienen tauon ohuella langalla neulomisesta. Meinasi tulla vähän kiire sukkien valmistumisen kanssa, ja viimeisenä iltana näitä vääntäessäni totesin, ettei veri kierrä pikkusormiin asti vaikka kämmenselkien suonet pullottivat kuin Bull Mentulalla konsanaan. Vähän paksumpaa lankaa, isommat puikot ja hellempi puristusote seuraavaan työhön!

 

torstai 18. helmikuuta 2016

Iltapäivän lepohetki

Kouluhommat vs. Harry Potter -äänikirja ja sukka. Ei liene vaikeaa arvata kumman valitsin.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Päättymättömien tarinoiden onnellinen loppu

Päätin juuri lähteä mukaan Silmukan saalistus -blogin Kevään keskeneräiset -haasteeseen. Kävin läpi kodin kaikki pussit ja korit ja laatikot, missä keskeneräiset työt saattaisivat piileskellä, ja valitsin neljä työtä, jotka on saatava valmiiksi haasteen aikana, siis toukokuun loppuun mennessä. Haasteen ulkopuolelle jäävät keskeneräiset ja aloittamattomat sukat (toisin sanoen tilaukset ja matkaneuleet).

Pahoittelut ihan kamalista kuvista - pimeät illat ja huonot valaistusolosuhteet eivät ole koskaan keskinkertaisen valokuvaajan puolella.

ALPAKKANEULE


Tämän paksun ja lämpimän neuletakin laitoin tulille tämän vuoden puolella paukkupakkasten aikaan. (En kuitenkaan tahdo brassailla sillä, miten tuore tämä projekti on - ovat odottaneet päivänvaloa Perusta ja keväästä 2014 asti.) Neuloessa kävi perinteiset, eli ilman ohjetta neuloessa hihoista ei tahdo tulla mitään. Sain toisen hihan tehtyä, mutta kuten kuvasta saattaa nähdä, se taikoo allit timmeimmällekin kantajalle, eli ei se ihan priimakamaa ole. Purkuhommia siis luvassa: teen hyvät hihat ja päätän työn kunnialla!

PITSINEULEJAKKU


Tämä projekti päätyi puikoille jo viime keväänä. Taka- ja etuosat syntyivät hujauksessa kauniilla pitsineuloksella, mutta taas kompastuin hihoihin. Lanka on Novitan Otavaa, kampanjalankana sen ostin enkä totta vie ole nähnyt sitä marketeissa ostohetken jälkeen. Tsekkailin ohjeita ostohetkessä ja laskeskelin 700 gramman riittävän M-kokoiseen villatakkiin. Vähän näyttää kuitenkin siltä, ettei loppulangoista saa tehtyä kahta täyspitkää hihaa. Tässä olen nyt puolisen vuotta arponut, kannattaako ottaa riski ja kokeilla pitkiä hihoja (tekee yhden ja katsoo sitten, riittääkö lanka toiseen samanlaiseen vai pitääkö purkaa) vai neulonko suosiolla 3/4-hihat ja pidennän ne vaikka kangas- tai tekonahkapaloilla.

MAKUUHUONEEN MATOT


Ostin viime syyskesänä makuuhuoneen mattoja varten päiväpeiton sävyihin sopivat ontelokuteet ja tartuin innolla koukkuun. Mallivaihtoehtoja oli paljon - pyöreitä pitsimattoja, kantikkaita pitsimattoja, salmiakkiruutuja ja mitä vielä. Aloitin ja purin kerta toisensa jälkeen, mutta aina oli joku vikana. Nyt on kuitenkin aika saada nuo pirun kalliit kuteet pois piilostansa ja matot aamuvarpaiden alle molemmin puolin sänkyä.

KELTAINEN KEVÄTPAITA


Ah, ensimmäistä kertaa elokuussa 2014 blogimaininnan ansainnut keltainen villapaita. Tämä oli alun perin tarkoitettu vauvalle, mutta muuttui matkalla omaksi. En usko paidan loppujen lopuksi mahtuvan minulle, eikä värikään sovi minulle, mutta ehkä se jollekin tutulle kelpaisi. Puolentoista vuoden jälkeen on aika saattaa työ viimein loppuun asti.

http://silmukansaalistus.blogspot.fi/2016/02/kevaan-keskeneraiset-haaste.html


Pullistelevatko sinunkin lankakorisi keskeneräisistä töistä? Lähde mukaan haasteeseen!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Punatulkkuja ja tulppaaninkukkia

Tein marraskuussa Eurokankaan alkutalven hittikankaasta hameen. Alun perin suunnitelmissa oli ommella housut, mutta hameelle oli enemmän tarvetta eli sillä mentiin. Samalla mallilla kuin kesäinen kukkahame: ei muotoiluja, taskut sivusaumoissa ja kuminauhavyötärö. Helppo ja nopea ja voi että miten kaunis!


Punatulkut ovat kyllä parhaita lintuja ikinä, ihanan pörheitä punapulleroita.

Tasku samanlaisesta, mutta harmaapohjaisesta kankaasta

Heräsin eilen aamulla iloiseen yllätykseen - ensimmäinen tulppaaninkukka oli ilmestynyt! Ennätin tarttua kameraan vasta nyt, ja sieltähän pilkisti toinenkin violetti nuppu.


Vaikka yöllä tuli lunta ja helmikuussa pitäisi olla vielä talvi, minulla alkaa olla jo vähän kevätfiilis. Kuulin päivä pari sitten pikkulintujen laulua, ja se riitti kevään tuloon. (Tätä linnunlauluasiaa olen pohtinut jo pidemmän aikaa: olenko minä niin kiireinen, etten ehdi kuulla lintujen laulua; asunko niin kaupungissa, ettei sirkutusta kuule liikenteen hälyn yli; vai eivätkö linnut vain laula yhtä suurella innolla kuin ennen? Tuntuu että koko lapsuuteni oli yhtä linnunlaulua mutta nykyään viserrystä kuulee harvemmin.)

Valoa, kukkia, pieniä kevätpuroja sulavasta lumesta - ihanaa!



maanantai 8. helmikuuta 2016

Koruteline viinipullon korkeista

Keittiön ikkunalaudalla on viime kesästä asti nököttänyt iso rasiallinen viinipullon korkkeja. Joululahjaksi saamani kuumaliimapistooli pääsi käyttöön ensi kertaa, kun toteutin pitkään hautuneen suunnitelman kaulakorutelineestä.


Työ kävi helposti ja nopeasti: tarvikkeiden haaliminen (ja hilloaminen) puoli vuotta, näpertely noin 10 minuuttia ja kuivumisaika muutama tunti.


En löytänyt tarpeeksi siroja koukkuja, joten käytin silmuruuveja, jotka väänsin pihtien avulla auki. Nauhakin voisi olla kauniimpi, ehkä vaihdan sen joskus vaikka ketjuun tai pitsinauhaan.

Sitten pitäisi vain löytää tälle paikka.


Tässä on nyt viime aikoina erkaannuttu kovasti blogin alkuperäisestä ajatuksesta, valmiiden neuleiden päiväkirjamaisesta esittelystä. Viime aikoina on ollut niin kiire, ettei ole pahemmin ennättänyt kässäillä. Pari keskeneräistä villatakkia odottaa onnistuneita hihoja ja tilaussukat pitäisi saada puikoille. Olisipa luentoja niin olisi aikaa istahtaa alas ja ottaa kudin käteen!


PS. Kahden viikon "hellän" huolenpidon jälkeen tulppaanit näyttävät ihan eloisilta! Osa sipuleista alkoi puskea lehteä heti seuraavana päivänä, osa heräilee vasta nyt. Olen yrittänyt käännellä ja siirrellä vaasia ja maljakoita niin, että kaikki sipulit saavat tasaisesti valoa. Vaasissa lehdet ovat 1-20 cm, istutusmaljakoissa ovat 5-10 cm, krookukset ovat kasvaneet muutamia millejä jos sitäkään. Kuvaaminen tähän aikaan illasta huonoilla valoilla tuottaa vaan pahaa mieltä, joten taas mennään ilman kuvia.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Suolaiset sunnuntaimuffinit

Suolaiset herkkumuffinsit oman keittiön aineksista kiireettömiin sunnuntaiaamuihin, olkaa hyvät!

2 munaa
2 dl turkkilaista jugurttia (tai kermaviiliä, rahkaa, mitä nyt kaapissa on)
ripaus suolaa

125g voisulaa

täytteet, näissä muffinseissa:
50g tiukkaa porosalamia
1 iso paprika
120g fetajuustoa (paketin jämät)

1dl vehnäjauhoja
1dl sämpyläjauhoja
1dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta
1tl soodaa
mausteita, esim. pippuri, oregano, yrttisekoitus, paprikajauhe

(juustoraastetta pinnalle ja miksipä ei taikinan sekaan)

Sekoita yhteen muna, jogurtti ja suola. Lisää voisula. Lisää pilkotut täytteet. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita muuhun soossiin. Lusikoi vuokiin hyvänkokoinen nökäre, jätä kohoamisvaraa. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia.


Suolan määrää on hyvä säädellä täytteiden mukaan, salamin ja fetajuuston kaveriksi riitti hyppysellinen. Täytteiden kanssa koko maailma on auki: näihin voisi laittaa aurinkokuivattua tomaattia, kinkkusuikaleita, sipulia, savukalaa, jauhelihaa, melkein mitä vain! Apropoo, testasin myös miten hyvin herkkusienet toimivat ja hyvinhän ne! Muffinseista tuli odotetusti kosteampia kuin sienettömistä, mutta paistuivat samassa ajassa ja samoissa asteissa kuin muutkin toverinsa.

Jauhoja ei tarvitse olla sen seitsemää sorttia, 3dl vehnäjauhoja ajaa saman asian kuin ohjeen jauhot. Soodankin voi korvata leivinjauheella halutessaan.

Vähän ongelmia aiheutti pohjien tarttuminen kiinni paperivuokiin. Lueskelin vähän muita blogeja aiheen tiimoilta, ilmeisesti kyseessä on tavallinen ilmiö kun puhutaan suolaisista muffinsseista. Onko kokemuksia? Voiko tarttumista välttää jotenkin? Seuraavana päivänä herkut irtosivat kuitenkin vuoistaan ongelmitta.


Projektisunnuntaisuunnitelma tyssäsi heti toisena sunnuntaina - tarkoitus oli askarrella meille sohvapöytä, mutta en löytänyt mistään kanaverkkoa. Huomenna paremmalla ajalla uusi yritys, jos ei K-raudasta löydy niin sitten luovutan.

Osa tulppaaneista on alkanut puskea vartta. Isossa lasikulhossa kolme sipulia on versonut (versovatko sipulit?) jo melkein 10 sentin vihreät lehdenalut, toinen istutusmaljakkosipuli on lähtenyt myös itämään ja olen näkevinäni krookuksissakin muutaman millin kasvua. Jee!

Kuvia ei nyt ole tulppaaneista, mutta tässäpä silmien iloksi muutama tiskirättikukka:




PS. Muffini, muffinssi, muffinsi, mikä on oikein? Lainasanat on niin kovin vaikeita.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Tulppaaniprojekti

Tänään tartutaan kiinni allekirjoittaneen puutarhuripuoleen - siihen, joka ostaa taimia, istuttaa ne viikkoa myöhemmin, unohtaa niiden olemassaolon kuukaudeksi ja palaa sitten ruukun ääreen ihmettelemään kuolleiden kukkien raatoja.

Krookuksia viskilasissa

Tämä sunnuntai on uuden elämäni ensimmäinen luku. Kodin nurkat tursuavat pussukoita ja nyssäköitä täynnä askartelu- ja ompelusälää eli aloittamista vaille valmiita projekteja, mutta aina on muka niin kiire ettei näitä projekteja ennätä saattaa alulle. Aion pyhittää sunnuntait näille kotipuuhasteluseikkailutehtäville (sikäli kuin olen kotona enkä reissussa). 

Tämän päivän projekti oli tulppaaneiden istutus ilman multaa.

TARVIKKEET
- istutusastia tai useampi
- tulppaanin sipuleita (myös muut sipulikukat kuten krookus, narsissi ja hyasintti käyvät)
- lasihelmiä, kiviä, koristekiviä, marmorikuulia tmv.
- vettä
HUOMIOITAVAA
- Mitä isompi sipuli, sitä suuremmat kukat. Ostin itse keskikokoisia halpissipuleita, katsotaan mitä näistä tulee.
- Ennen kukkimisen alkua sipulikukat vaativat kylmäsäilytysjakson. Puutarhaan sipulit istutetaan syksyllä ja talvi pitää huolen riittävän pitkästä kylmäkaudesta. Istutettaessa maljakkoon sopivan pituisesta kylmäkaudesta täytyy huolehtia itse: muistelen vieneeni sipulit viisiasteiseen kylmävarastoon loka-marraskuussa ja siellä ne jo puskevat itua. Pussissa lukee aika, joka sipuleiden on saatava olla kylmässä: ohjepituutta lyhyempi kylmäsäilytys ei takaa kukintoa.
- Jos heräsit istutustulppaaneiden maailmaan vasta nyt, hyppää oikoreitille! Nappaa kaupasta mukaan ruukkuun istutettuja ei vielä kukkivia kukkia (pääsiäisen aikaan varsinkin narsisseja löytää helposti), karistele ja huuhdo mullat pois, leikkaa juuria tarvittaessa ja istuta kauniiseen astiaan alla olevien ohjeiden mukaan. Tadaa! (Ei vielä omakohtaisia kokemuksia mutta olen kuullut homman toimivan näinkin.)
- Minulla ei ole minkäänlaisia takeita tämän projektin onnistumisesta tai lopputuloksesta. Voi olla, että vein sipulit varastoon vasta joulukuussa eivätkä ne ole saaneet nukkua kylmässä tarpeeksi kauan eivätkä siis kuki ollenkaan. Herran haltuun jne.
Sitten töihin!


Marssi kylmävarastoon tai avaa jääkaapin sipulikukille omistettu laatikko. Ihastele heti kaikkia ostamiasi kahtakymmentä pussillista tulppaaninsipuleita, pohdi minne istutat ne kaikki, tuskastu ja valitse yksi pussi istutettavaksi. Käsittele sipuleita varoen.


Valitse sopiva istutusastia. Lasisesta astiasta näet hyvin, paljonko vettä tarvitaan ja miten sipulit alkavat kasvattaa juuria. Korkeampi malja tukee kasvavia varsia, itse valitsin aiemmin kynttilämajana käyttämäni vaasin.

Kippaa kulhoon hyvä määrä lasikuulia tai muita hyväksi katsomiasi pikkuesineitä. Itse keräilin lapsena kuvassa näkyviä kuulia (joita itsepintaisesti kutsuin marmorikuuliksi), onneksi olen hillonnut niitä kaikki nämä vuodet! Myös helmet, pölyämättömät koristekivet, ihan tavalliset kivet ja monet muut pikkuvikineet sopivat tehtävään.


Asettele sipulit tukevasti kuulien sekaan suippo puoli ylöspäin. Muista hellät otteet!


Lisää astiaan vettä niin, että pinta hipoo sipuleiden pohjaa. Sipuleiden pitäisi onnistua kasvattamaan juuret, vaikka vesi jäisi hieman alemmas eikä koskisi sipuliin ollenkaan. Itse yritin jättää millin, parin raon, saa nähdä mitä käy.

Vie astia valoisaan paikkaan mutta pois suorasta paahteesta (siitä ei tosin näinä päivinä taida olla vaaraa). Seuraa kasvua ja huolehdi kukkien vedensaannista. Kasvamisen, kukinnan alkamisen ja kukinnan kesto ovat vielä kysymysmerkkejä, mutta kaikki selvinnee tässä kasvatusprosessin aikana


Sain sattumalta joululahjaksi kummeiltani kaksi pientä istutusmaljakkoa - sattumalta siksi, ettemme ole missään vaiheessa keskustelleet sipulihamstrauksestani ja aikeistani kasvattaa sipulikukkia sisätiloissa. Kummitätini kertoi näiden olevan hyasinttimaljakoita, mutta tulppaanit sopivat astioiden vyötärölle yhtälailla mainiosti. Tulppaanit täytynee siirtää niitä paremmin tukevaan astiaan kun (jos) ne alkavat kasvaa, mutta alkuun pääsee näillä.

Pidän teidät kartalla kasvun etenemisestä!


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Neuloosin pyörteissä

"Mää halluisin vaan neuloo", sanoi tämä muikki tänään kun mietti kaikkia tiukkoja velvollisuuksia, joita tammikuu on tuonut tullessaan. 

Viime kerrasta onkin jo aikaa - siitä, kun olin näin innostunut neulomisesta; siitä, kun kirjauduin bloggeriin; ja siitä, kun sain kirjoitettua uutta tekstiä blogiin. Voin onnellisena sanoa: neuloosi on palannut!

Syksyn ja alkutalven aikana olen parantanut taitojani ompelukoneen käyttäjänä ompelemalla parit housut ja hamosen, neulonut sukkia, paitoja ja vaatteita sekä virkannut tiskirättejä ja mattoja. Moni projekti odottaa viimeistelyään, mutta ei se haittaa mitään – valmista tavaraa on sen verran, että eiköhän tässä lähiaikoina parit bloggaukset kuvineen saa aikaiseksi.

Tiskirätin sain jo kesällä, mutta vasta nyt koin todellista sielunyhteyttä rätin nutturaneidon kanssa.

Edellisessä tekstissäni mainitsin gradusemmaan ilmoittautumisesta, seuraavaksi lyhyt tilannepäivitys aiheesta. Jokunen sivu omaa tekstiä on jo syntynyt, mistä voidaan päätellä, että aihe on löytynyt. Ehdotin semmaohjaajalle käsityöpaketin tekemistä tai neuleohjeen kääntämistä, ja yllätyksekseni sain kaipaamaani vastakaikua ja positiivista palautetta ideoistani. Ehdotuksista muokkautui työotsikko Neuleohje tekstilajina suomen ja saksan kielessä, käytännössä siis vertailen muutamaa suomen ja saksan kielistä neulelehteä ja -ohjetta ja taustoitan tutkimustani tekstilajitutkimuksella ja tekstilingvistiikalla. Vähän tässä on tullut semmoinen fiilis, että tutkimusosasta tulee vähän lyhykäinen, koska suomalaisissa ja saksalaisissa ohjeissa ei ole juuri muuta eroa kuin ohjeessa käytetty kieli. Voi olla että aihe siis muuttuu vielä, mutta käsityöt ovat mukana joka tapauksessa.

Kiitos teille urheille, jotka olette käyneet blogissani tämän radiohiljaisuudenkin aikana!

perjantai 14. elokuuta 2015

Lukuhetkiä

Olen viime aikoina ennättänyt syventyä lukemaan. Päivän lehti kolahti luukusta, löysin kirjahyllystäni unohtuneita fantasiakirjoja, päätin ilmoittautua maisteriseminaariin ja aloitin gradun teon (!!) lainaamalla kirjastosta "näin teet gradun" -tyyppisen opaskirjan.


Käsityökirjallisuuttakin on ollut tarjolla. Hairahduin kesällä tilaamaan Kotiliesi Käsityö -lehden, ja vaikken ole vielä yhden yhtä tekelettä saanut edes aloitettua, niin olen kovin tyytyväinen lehteen. Viimeisessä numerossa oli harmillisen vähän minua kiinnostavia vaatteita, mutta ehkä niistä jotain kehkeytyy kuitenkin.

Sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni Mel Clarkin Neulo ihanat asusteet -kirjan, joka on täynnä toinen toistaan suloisempia pieniä neuletöitä. Ehdoton ykkönen ohjeista on Mauri Mäyräkoira -penaali - jos jollakulla on tarvetta uudelle penaalille, meikkipussukalle tai vanulla täytetylle mäyrispötkölälle niin viestiä tänne päin!


Kummitätini tyrkkäsi viimeisimmän visiitin päätteeksi käteeni Novita BWT -neulekirjan vuodelta 1964. Kirjasessa on yli sata ohjetta erilaisiin paitoihin, jakkuihin ja takkeihin koko perheen käyttöön. Huikea löytö, jospa täältä jotakin tekisi talveksi!


Viinimarjoja on kerätty lisää, mehuhommat jatkuvat ja iltapäivällä matka käy ystävien kanssa mökkeilemään. Tämä kesä kyllä ehdottomasti paranee loppua kohti!

maanantai 10. elokuuta 2015

Mehumarjastelua

Tein ensimmäistä kertaa elämässäni mehua. Käväisin poimimassa lapsuudenkodin marjat pensaista (ne muutamat, mitä rastaat olivat jättäneet syömättä) ja harvensin samalla raparperipusikkoa. On sitä pahempiakin mehuja juotu - onnistuin mielestäni niin hyvin, että uskallan julkaista ohjeetkin näihin juomiin!


Selailin etukäteen erilaisia ohjeita ja neuvoja, joita mehun teossa saattaa tarvita. Huolellisesta valmistautumisesta huolimatta punaviinimarjamehun keitto oli täysi farssi. Kokeneempi mehuntekijä ja ylipäänsä ajattelevaisempi ihminen saattaisi tulla huomanneeksi, että kuvan kattila on aika täysi. Ei siinä, kyllä marjat ja vesi sinne mahtuvat, mutta siinä vaiheessa kun keitos kiehahtaa, voi käydä niin, että reipas kauhallinen marjoja pulpahtaa ulos kattilalta hellalle. Hupsista.


Ilman mehumaijaa tehtävästä mehusta on siivilöitävä marjat pois. Kotona käydessäni äiti sanoi, että harsokangas toimii näppärästi tässä hommassa. Minä siinä sitten kyselemään, että miltä hyllyltä harsokangasta löytää kaupasta, ja äitini totesi siihen, että eiköhän kotoa löydy kaapeista jonkinlaista. Niinpä löytyikin, ja 25 vuotta vanha äitiyspakkauksen mukana tullut puklurätti pääsi jälleen käyttöön! (En ole varma oliko tämä käytetty vai käyttämätön mutta melko valkoinen kuitenkin eli kelpasi hommaan).

Pingotin harson kattilan ja lävikön päälle, jottei harso painu marjamassan painosta mehuun asti.

Raparperimäiske valumassa

Seuraava yllätys tuli valmiin mehun keitto- ja sokerointivaiheessa. Unohdin nimittäin lisätä nuo mainitut sokerit. Huomasin unohduksen mehun alkaessa porinan, ja pienessä paniikissa heitin pari desiä sokeria kiehuvaan nesteeseen. Kuten alta näkyy, ei olisi kannattanut. Tulivuorenpurkauksia olen nähnyt vain videolta ja kuvista, mutta nyt tuli ihan sellainen autenttinen Vesuvius-fiilis: pata kuohahti ja pärskäytti sokerit ja hyvän määrän mehua ulos hellalle.


Loppu hyvin, kaikki hyvin. Muistin käyttää suppiloa, pullot eivät räjähtäneet uunissa ja kiehuvalla Atamon-vedellä huljutellut kumikorkit ovat painuneet kauniisti lommolle. Säilyvyydestä en tiedä, sokerin määrä kun jäi lopulta sangen vähäiseksi. Maku on kuitenkin tärkein, ja tällä ohjeella mehusta tuli sangen maukasta:

noin 1,5 litraa valmista mehua, laimenna maun mukaan
3 l marjoja
8 dl vettä
2 dl sokeria

Keitä marjoja kiehuvassa vedessä 10-15 minuuttia. Värin haalistuttua siivilöi seos harsokankaan läpi toiseen astiaan. Anna valua rauhassa. Lisää sokeri ja kiehauta. Pullota kuumiin, puhtaisiin pulloihin ja korkita.

Pidin muutaman tunnin huilitauon yrittäen unohtaa kauhunhetket herukkamehun kanssa, tsemppasin itseäni ja ryhdyin raparperimehuhommaan. Kerrasta oppineena keittelin palaset kahdessa puolen kilon (litran) satsissa, eikä tarvinnut pelätä kuohumista.


noin 2 litraa valmista mehua, laimenna maun mukaan

1 kg / 2 l raparperinpalasia
1,5 l vettä
2 dl sokeria
kanelitanko
vaniljatanko

Keitä raparperinpalasia kiehuvassa vedessä 10-15 minuuttia. Siivilöi seos harsokankaan läpi toiseen astiaan. Anna valua rauhassa. Lisää sokeri ja maustetangot ja anna porista hetki. Poista tangot, pullota kuumiin, puhtaisiin pulloihin ja korkita.

Mehusta tuli varsin kanelista mutta oikein hyvää! Kaikissa mahdollisissa paikoissa sanottiin, että maukkain raparperimehu tulee alkukesän punaisista raparpereista. No, alkukesä meni jo, mutta minusta keskikesän raparperimehu on parempaa kuin ei raparperimehua ollenkaan. Ensi vuonna sitten nohevana heti toukokuussa mehupuuhiin! Sokeria olisi riittänyt maun puolesta vähempikin, mutta edes jonkinlainen säilyvyys oli taattava.

Mehustuskammoa ei tullut, eli eiköhän tänä kesänä mehustella vielä ainakin vähän lisää viinimarjoja. Olen aina halunnut maistaa kurpitsamehua, ehkä kokeilen sitäkin syyssatojen kypsyttyä. Onko reseptivinkkejä?